Käännöksiä ja muita kieliratkaisuja saksaksi

Saksan kieli kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten länsigermaaniseen kielihaaraan. Sen alkuperä juontaa juurensa ensimmäisen vuosisadan loppupuolelle, jolloin germaaniset heimot saapuivat etelästä Keski-Eurooppaan. Myöhemmin germaaninen kieli jakautui kolmeen alueelliseen lajiin: pohjoisgermaaninen, itägermaaninen ja länsigermaaninen. Vuosisatojen kuluessa länsigermaaninen kieli antoi tilaa modernille saksalle, hollannille, friisille, luxemburgille, afrikaansille, skotille ja englannille.

Nykysaksan kehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:

1. muinaisyläsaksa (noin 750–1050)
2. keskiyläsaksa (1050–1500)
3. nykysaksa (1500 alkaen)

Se on noin 108 miljoonan ihmisen äidinkieli, mikä tekee siitä maailman kymmenenneksi suurimman kielen. Se on kuitenkin Euroopan unionin yleisin äidinkieli.

Se on virallinen kieli useissa Euroopan unionin maissa, kuten Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Sveitsissä ja Saksassa. Suuria saksankielisiä yhteisöjä löytyy myös muualta Euroopasta: itäisestä Belgiasta, Tanskan eteläosista, Ranskasta (Elsassin alue) ja Italian pohjoisosista.

Saksan aakkosto koostuu 26 latinalaisesta kirjaimesta. Kirjaimet, joissa on umlaut (Ä, Ö ja Ü) sekä ligatuuri ß eivät sisälly aakkostoon. Diakriittinen merkki umlaut palataalistaa, tai pehmentää, vokaalia. Ligatuuri eszett (ß) yhdistää kaksi s-kirjainta yhdeksi symboliksi.

Kaikki substantiivit kirjoitetaan saksassa isolla alkukirjaimella. Substantiivien edellä käytetään artikkeleja ilmaisemassa sanan sukua. Feminiinisissä substantiiveissa käytetään artikkelia die, maskuliinisissa substantiiveissa der, kun taas neutreissa substantiiveissa käytössä on das.

Ensimmäisenä nykysaksankielisenä kirjana pidetään Martin Lutherin (1483–1546) kääntämää Raamattua, joka painettiin 1534.

Nykysaksassa on kaksi murretta: alasaksa ja yläsaksa.

Alasaksaa puhutaan Pohjois-Saksassa. Se on historiallisesti jaettu kolmeen jaksoon: 1) Muinaissaksi (700-1000-luku); 2) Keskialasaksa (1100-1500-luku); ja 3) Nykyalasaksa (1500-luvusta eteenpäin). Tätä murretta puhuu yhdeksän miljoonaa ihmistä.

Yläsaksaa puhutaan Keski- ja Etelä-Saksassa. Se kävi läpi seuraavat kehitysvaiheet: 1) Muinaisyläsaksa (700-1000-luku); 2) Keskiyläsaksa (1100-1500-luku); ja 3) Nyky-yläsaksa (1500-luvusta eteenpäin). Nyky-yläsaksa on saksan modernin kirjallisuuden perusta.