Käännöksiä ja muita kieliratkaisuja norjaksi

Norjan kieli kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten pohjoisgermaaniseen kielihaaraan. Norjaa puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa: Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa, jossa se on virallinen kieli.

Norja on myös yksi Pohjoismaiden neuvoston työkielistä.

Nykynorjassa näkyy vahvoja naapurikielten vaikutuksia. Muinaisina aikoina siihen vaikutti alasaksan kieli ja myöhemmin ruotsi, mutta keskiajalta aina Kalmarin unionin hajoamiseen vuonna 1524 sitä hallitsivat tanskan vaikutteet.

Kolme pohjoismaista kieltä – norja, ruotsi ja tanska – ovat hyvin läheisiä ja samankaltaisia. Tämä johtuu lukuisista rajamuutoksista maiden välillä koko Skandinavian historian aikana.

Varhaisimpia kirjoituksia ovat riimukivet, jotka ovat peräisin 10.–11. vuosisadalta.

Jos muissa maissa uskonnollisten kirjoitusten julkaiseminen edisti kansallisen kielen kehitystä, niin Norjassa liturginen kirjallisuus vain vahvisti tanskan vaikutusta, koska se oli kieli, jolla raamattu julkaistiin.

1800-luvulta lähtien norjalla on ollut kaksi kirjallista muotoa: bokmål (‘kirjakieli’), joka perustuu tanskalaiseen leksikologiaan ja kielioppiin sekä norjalaiseen fonetiikkaan, ja niin kutsuttu ‘uusi norja’ (nynorsk), joka kehittyi 1800-luvun puolivälissä yhdistäen itseensä norjan eri murteet. Nynorskin kehitti kielitieteilijä Ivar Aasen 1850-luvulla.

Useita vuosikymmeniä kielitieteilijät ovat kamppailleet yhdistääkseen kaksi kirjoitusjärjestelmää, mutta turhaan. Vuonna 2005 tehdystä kyselystä käy ilmi, että 86,3 % ihmisistä käyttää arjessaan pääasiassa bokmålia, 5,5 % käyttää molempia ja 13 % käyttää uutta norjaa, kun taas puhuessaan norjalaiset usein käyttävät murteita, jotka ovat lähinnä uutta norjaa. 92 % julkaisusta tehdään bokmålilla, mikä jättää vain 8 % nynorskille. Bokmål on yleisempää Oslossa ja muissa suurissa kaupungeissa, kun taas nynorskia käytetään lähinnä maan länsiosassa.

Norjassa on lukuisia murteita, jotka ovat muodostuneet maantieteellisten tekijöiden vuoksi: paksut metsät, vuonot ja vuoristoinen maasto, jotka estivät eristäytyneiden yhteisöjen säännöllisen yhteydenpidon toistensa kanssa.

Nykyään norjassa on useita lainasanoja englannista, lähinnä talouden ja teknologian aloilla. Englanti otettiin käyttöön ensimmäisenä vieraana kielenä norjalaisissa kouluissa vuonna 1935. Englannin vaikutus nousi huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Eniten lainasanoja on taloustieteen, talouden ja liiketoiminnan aloilla. Yleisiä ovat myös hybridisanat, joiden ensimmäinen osa on englantilaista alkuperää ja toinen osa norjalaista alkuperää. Arvion mukaan jopa 90 % uudissanoista on saanut vaikutteita englannista.

Norjan lauserakenne on tiukka – jokaisella lauseen osalla on oma kiinteä paikkansa.

Substantiiveilla on vain kaksi sijamuotoa, kun taas verbeissä ei ole persoonapäätteitä. Kielessä käytetään artikkeleja.

Norjan aakkosto on sama kuin tanskalainen. Se koostuu 29 kirjaimesta, mukaan lukien latinalaisen aakkoston 23 kirjainta sekä J, W, U, Æ, Ø ja Å.