Käännöksiä ja muita kieliratkaisuja puolaksi

Puolaa puhutaan lähinnä Itä-Euroopassa.  Se kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan baltoslaavilaiseen kieliryhmään. Puola on virallinen kieli Puolassa, mutta sitä puhuvat myös merkittävät vähemmistöt Valko-Venäjällä, Tšekin tasavallassa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Romaniassa, Ukrainassa ja muissa maissa.

Yhteensä noin 50 miljoonaa ihmistä maailmassa puhuu puolaa: 38 miljoonaa Puolassa ja noin 12 miljoonaa Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Valko-Venäjällä, Tšekin tasavallassa, Latviassa, Liettuassa, Romaniassa, Slovakiassa, Ukrainassa ja muualla.

Noin 45 miljoonaa äidinkielenään puolaa puhuvaa ihmistä sijoittaa puolan 10 puhutuimman äidinkielen joukkoon Euroopassa ja sijalle 25 maailmassa.

Puola muistuttaa tšekkiä ja slovakkia. Ne kaikki kuuluvat länsislaavilaisiin kieliin, joita puhuivat alun perin polaaniheimot Ison-Puolan alueella ja vislaanit Vähä-Puolassa 900-luvun aikoihin.

Ei voida tarkkaan määritellä, millä murteilla oli ratkaiseva rooli nykypuolan kehityksessä, koska kielen kehitys jatkui yhdessä Puolan valtion synnyn kanssa, joten kun maan keskus muuttui, muuttui myös Puolan kielen kehitys (siirtyminen Gnieznosta Poznaniin ja Krakovaan).

Puolan kielessä on neljä murretta: isopuolalaiset, vähäpuolalaiset, masovialaiset ja sleesialaiset, vaikkakin jotkut kielitieteilijät pitävät sleesiaa kielenä eivätkä murteena. Muita pienempiä murteita puhutaan lähinnä maaseudulla lukuun ottamatta Podhalen murretta, jota puhuvat Tatravuorilla asuvat ihmiset, ja Pommerissa puhuttu kašubi, joka on tunnustettu viralliseksi aluekieleksi Puolassa.

Puolan kirjakieli syntyi 1500-luvulla: runoilijat ja kirjailijat Biernat z Lublina, Jan Kochanowski, Mikołaj Rej ja Piotr Skarga vaikuttivat suuresti puolan kirjakielen kehittämiseen.

Puolassa on monia lainasanoja tšekistä, ranskasta, italiasta, hepreasta, venäjästä, latinasta, saksasta ja muista kielistä.

Puolan kardinaalilukujen järjestelmä on erityisen rikas ja kiehtova. Puolassa kardinaaliluvuilla on suku ja niitä on taivutettava. Aivan kuten latviassa, myös puolassa on kardinaali-, murto- ja yhdistettyjä lukuja, mutta lisäksi on myös kollektiivisia numeraaleja ja muita numeraalien erikoismuotoja. Puolan aakkosto perustuu latinalaiseen aakkostoon ja siinä on 32 kirjainta.

Puolassa on melko vähän vokaaleita ja suhteellisen paljon konsonantteja, erityisesti affrikaattoja. Vokaaleita ei jaeta lyhyisiin ja pitkiin versioihin. Kielessä on huomattavan suuri määrä monitavuisia sanoja, joissa paino on kolmannella tavulla. Lauseen sanajärjestys on suhteellisen vapaa.

Varhaisin säilynyt puolankielinen teksti on luettelo henkilöistä ja paikkakunnista vuodelta 1136.

Ensimmäinen kirja julkaistiin puolaksi vuonna 1561. Se oli Raamatun käännös latinasta puolaksi.